Massiivisia muutoksia

23.2.2017

Pari viikkoa sitten elämäni pyörähti kertaheitolla päälaelleen kun otin vastaan sijaisuuden uudesta työpaikasta. Uusi työpaikka sijaitsee aivan eri maakunnassa, ihan uudessa sairaalassa ja vielä täysin erilaisen työnkuvan parissa, kuin mitä olen viimeiset puolitoista vuotta tehnyt. Jep. Ei muuten yhtään jännitä.

Muutan huhtikuun alussa (eli reilun kuukauden päästä) Helsinkiin tai mahdollisesti Vantaalle töiden perässä. Oma kämppä Jyväskylästä on irtisanottu, uutta kämppää Helsingistä tai Vantaalta ei ole vielä löytynyt - yritän lohduttautua ajatuksella, että kyllä tässä on vielä aikaa ... kunnes ei ole. Reilu kolmen vuoden yksin asuminen päättyy myös tähän, sillä vastoin kaikkia odotuksiani, muutan saman katon alle pikkuveljeni kanssa puhtaasti taloudellisista syistä. Vuokrat pääkaupunkiseudulla ovat pilviä hipovia, ja me molemmat haluamme säästää rahaa, joten mikä olisikaan parempi vaihtoehto kuin kimppakämppä.

kuva © Oriol Salvador/flickr.com (CC BY-NC-ND 2.0)

Uusi työpaikka sijaitsee Meilahdessa, erikoissairaanhoidon vuodeosastolla. Minähän olen tähän päivään asti tehnyt töitä leikkaussalissa instrumenttihoitajana viimeiset puolitoista vuotta - eli täysin eri hommaa kuin perinteinen vuodeosastotyö. Vaihdan Helsingissä myös takaisin kolmivuorotyöhön, ja toivottavasti myös vähän paremmille palkoille (ainakin kun lisät tulevat näkymään taas palkkanauhassa). Onneksi minulla on suht vankka kokemus kyseisestä erikoisalasta, joten ihan kaikki ei ole täysin uutta. Joudun kuitenkin aloittamaan aikalailla A:sta jo pelkästään tietojärjestelmien kanssa - ne ovat toki täysin erilaiset kuin meillä Keski-Suomessa.

Olen pääasiassa innoissani muutosta ja muutoksesta. Surullista tässä kuitenkin on se, että marsuni eivät lähde mukaani. Oikeastaan koko yksinasumiseni aikana olen omistanut erinäisen määrän marsuja. Nuo lattialla vipeltävät karvapallot ovat olleet suuri osa päivittäistä elämääni, joten on todella hankala kuvitella elämää ilman niitä. Tarjosin marsuja ensin äidilleni, jolla myös on tästä eläinlajista kokemusta, mutta hän ei ollut kiinnostunut. Onneksi marsuille kuitenkin löytyi hyvä koti työkaverini luota - hänellä on jo ennestään yksi marsu vailla kavereita. Tiedän, että tämän parempaa uutta kotia eivät karvaturrini voisi saada, mutta tuntuuhan tämä silti aivan paskalta. Mukanani marsut eivät olisi voineet muuttaa, koska a.) pikkuveli on allerginen, ja b.) olisin täysin jumissa Helsingissä/Vantaalla enkä voisi ikinä käydä missään kehä III:sen ulkopuolella, koska marsuille ei olisi pk-seudulla hoitajaa. Ei kuulosta hyvältä ratkaisulta.

kuva © Giuseppe Milo/flickr.com (CC BY-NC 2.0)

Marsuasiaa lukuunottamatta kaikki on uutta ja jännää ja tulee aivan liian supernopeasti. Olen aloittanut tavaroideni läpikäymisen - yritän radikaalisti vähentää tätä romun määrää, mitä olen asuntooni haalinut. Langoista en kyllä luovu (tietenkään)! Uusi sänky pitäisi löytää ja vanha saada myytyä. Joskin ensin pitäisi löytää se asunto...

En voi sille mitään, että kaikesta huolimatta olen erittäin innostunut. Odotan kesää Helsingissä. Uusia paikkoja, uusia ihmisiä. Sitä, että työt eivät lopu/ala parin viikon varoitusajalla eikä tartte jännätä, tuleeko palkkaa vai olenko työtön jne. Odotan reissuja Suomenlinnaan piknikille. Ylipäätään olen innostunut siitä, että vihdoin saan haastettua itseni ja tehtyä elämääni jonkun muutoksen. Olen aina halunnut muuttaa pois Jyväskylästä, ja vihdoin uskalsin tehdä sen. Ja hei, mikä parasta. En tule olemaan siellä yksin! Hyvä työkaverini/kaverini leikkurista muuttaa kesällä perässä Helsinkiin, ja siellä on jo ennestään pari hyvää kaveria plus tietysti pikkuveli.

Lisäksi odotan ehkä eniten sitä, miten reissaaminen helpottuu. Pelkästään matkustamiseen lentokentälle ei tarvitse käyttää puolta päivää. Voi ihan oikeasti tehdä vaikka viikonloppureissun Eurooppaan kun lentokenttä on nurkan takana. Tai päiväristeily Tallinnaan ei kuulosta niin tyhmältä kuin mitä se meille keski-suomalaisille kuulostaa (koska siihen reissuun menee vähintään 2 vrk).

Että sellainen avautuminen. Vaikka moni asia on vielä epäselvä, on moni asia myös selvinnyt. Ja tulee varmasti selviämään. Meillä on tällä hetkellä leikkurissa ihan mahtava ilmapiiri, jota tulen kaipaamaan muuttoni jälkeen, mutta olen varma, että tulen sopeutumaan myös tulevaan työpaikkaani ihan yhtä hyvin. Kukapa sitä tietää, mitä tämä elämä tuo tullessaan!

kuva © Jonas Tana/flickr.com (CC BY-NC-ND 2.0)

Herringbone Mittens

20.2.2017


Pikkuveli oli jälleen joulun alla lapasia vailla - edelliset on kyllä edelleen tallessa (maorilapaset edelleen teillä tuntemattomilla), mutta eihän lapasia voi olla liikaa. Lupasin kuitenkin, että jouluksi nämä eivät millään ehdi valmistua. Onneksi se ei ollut pikkuveljelle ongelma.


Siispä joulun jälkeen otin tehtäväkseni tekaista kirjoneulelapaset hieman isommassa koossa. Malliksi kaavailin ensin kivaa siksakkia, mutta en saanut sitä sopimaan silmukkamääriin tai ylipäätään piirrettyä kaavioon, joten luovuin siitä ideasta ja etsin uuden. Kerrankin tuli hyödynnettyä niitä muutamaa tuhatta Pinterestiin tallennettua ideaa, ja sieltä lopulta bongasin tämänkin mallin. Toki ohje löytyi loppupeleissä Ravelrystä, mutta ainahan voi kehuskella vinkin löytyneen Pinterestistä! Mikä parasta - ohje oli täysin ilmainen.


Harmaita hiuksia aiheutti peukalon kavennukset ja koko peukalo ylipäätään. Lapasista tuli itsessään melko isot, pikkuveljen käteen varmasti sopivat. Mutta. Peukalot on kamalat tyngät ja sopisivat korkeintaan nivelen kohdalta amputoiduille peukaloille. Että ei mennyt ihan putkeen tämäkään projekti. En jaksanut välittää ja varmistin veljeltä, että eihän peukaloiden pieni epämuotoisuus häiritse. Saatuani miellyttävän vastauksen, päättelin lapaset ja otettiin ne näihin talvisiin laiturikuvauksiin mukaan.

Malli oli kyllä sen verta kiva, että joudun ehkä itsellenikin tekaisemaan tästä lapaset. Näen sieluni silmin jo samansorttiset väreissä valkoinen ja turkoosi. Tai ehkä jotain muuta? Ehkä Novitan 7-veikan uusi Vadelma-väri sopisi valkoisen kanssa hyvin? Ohjeessa muuten oli jotkut ihme pömpylät lisätty lapasen varteen roikkumaan, joten minä tällaisena hörselö-vastaisena ihmisenä skippasin ne, ja jätin ne kokonaan pois. Todennäköisesti pikkuvelikin arvostaa enemmän pompulattomia lapasia.



Tuli muuten bongattua saman kuvion käsineetkin Pinterestistä. Siinä oliskin vähän enempi haastetta kun alkais tällä kuviolla värkkäämään sormikkaita. Ehkä jonakin päivänä... Harmittavan vähän tulee kyllä hyödynnettyä Pinterestiin tallennettuja ideoita - pitää ehdottomasti muuttaa tämä toimintatapa tänä vuonna!

Mallina jälleen Salla, kiitos!

Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 98 g
Ohje : Herringbone Mittens by Elli Stubenrauch 

Berlin, here I come!

7.2.2017

kuva © Rodrigo Paredes/flickr.com (CC BY 2.0)

✓  matkatavaroiden pakkaus aloitettu!
 matkavakuutuksen korvausrajat nostettu!
 kaikki mahdolliset matkavinkit kirjoitettu ylös!
 lähimmät lankakaupat tsekattu!
 72h kaupunkikortti + liput televisiotorniin varattu ja tulostettu!
 rahat laskettu ja matkabudjetti avattu!


Se ois kuulkaa huomenna suunta kohti pääkaupunkiseutua ja torstaina aamulento Finnairin sinivalkoisin siivin Berliiniin. Adios!

(Matkakertomusta voi odottaa sitten joskus parin vuoden sisään...!)