Kesän ja alkusyksyn TOP

Niin karua kuin se onkin, mutta kesä on ohi. Ja itseasiassa syksykin alkaa olla kohta lusittu. Winter is coming.

Nämä TOP-postaukset on valehtelematta mun suosikkipostauksia tässä blogissa, mutta silti en saa itseäni niskasta kiinni riittävän usein kirjoittelemaan näitä ja etsimään youtube-videot sun muut postauksia varten. En tiedä, onko näistä iloa muille, mutta itse ainakin tykkään palata ajassa taaksepäin katsomaan, millaista musiikkia esimerkiksi kuuntelin tiettyinä aikoina - tai mitä sarjaa juuri silloin tuijottelin. Täytyy koittaa petrata loppusyksyn ja talven aikana! Olisi sitten edes jotain postattavaa - käsityösaralla tuntuu olevan hiljaista...!

Kesällä selkeässä suosiossa oli indie-musiikki, tv-sarjat ja käsitöiden tekemättömyys. Katsoin aika harvoin leffoja eikä perjantai-leffapäivä-tavoitteeni todellakaan toteutunut joka viikko (harmi!). Toisaalta, kesäillat meni kuvatessa tai sitten kuvia käsitellessä, käsityöt jäi aikalailla toissijaiseksi. Työpäivien jälkeinen väsymys vei voiton, ja jos en istunut koneella kuvien ääressä tai ollut ottamassa niitä - makasin sohvalla katsoen jotain sarjaa Netflixistä.

Nyt alkusyksyllä on taas alkanut käsityöt kiinnostaa, etenkin kun heivasin käsityökirjahaasteeni pakollisen aikarajan. Tällä hetkellä on menossa syksysukkaprojektia ja muutaman keskeneräisen työnkin olen saanut loppuun. Jotenkin on kiva istua illalla sohvalle tuijottelemaan jotain hyvää sarjaa ja neuloa/virkata kynttilänvalossa kun ulkonakin on jo pimeää. Kesällä tai muulloin valoisan aikaan siitä tuntuu tulevan vaan kamala morkkis!

Mutta anyway, tässäpä on kesän-alkusyksyn suosikkeja.

Kesän ja alkusyksyn TOP15

Outlander, ah! Ihana brittisarja, jonka katsomista en kyllä kadu pätkääkään! Sarja perustuu Diane Gabaldonin kirjoihin (joita on ties kuinka monta - yhtäkään en ole lukenut, mutta eka tuli jo tilattua englanninkielisenä, odottamaan lukemista!) ja sijoittuu 1700-luvun Skotlantiin. Päähenkilö brittiläinen Claire päätyy 1700-luvulle, jossa kohtaa skotlantilaisklaanin jäseniä ja aivan erilaisen elämän kuin lähtötilanteessa vuonna 1945.

Outlander on ollut paljon puheenaiheena erityisesti neulepiireissä, koska sarjassa pukeudutaan pitkälti itse neulottuihin ja ommeltuihin vaatteisiin, kuten tuon ajan henkeen on kuulunut. Itse en noista tuontyyppisistä neuleista (ainakaan vielä) juuri perusta, mutta kivalta ne kyllä henkilöiden päällä näyttivät. Suosittelen kyllä Outlanderia - kaksi kautta on nyt ilmestynyt ja kolmatta odotellaan!

Yksi ehdottomasti vaikuttavimmista ja mielenkiintoisimmista minisarjoista, joita olen lyhyen elämäni aikana tuijottanut, on BBC:n War & Peace - 1800-luvun Venäjälle sijoittuva historiallinen ja ehkä aavistuksen romanttinenkin draama. Tästä tuli joskus puhetta töissä ja piti ihan googlata, että mistä kaikki niin puhuvat. Eipä tarvinnut kahdesti kehoittaa sarjaa aloittamaan, ja se tulikin katsottua melkein itsestään.

Ihan kerrassaan loistava sarja. Sarjahan perustuu Leo Tolstoyn samannimiseen kirjaan, joka onkin tituleerattu yhdeksi maailmankirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Sarja taas oli kerrassaan vaikuttava. Suosittelen. Tämän parissa ei mene aika hukkaan.



Showtimen uusi tv-sarja Billions kertoo miljardöörin ja oikeuslaitoksen välisestä kismasta. Sanotaanko näin, että kun pikkuveli suositteli sarjaa, en ollut järin innostunut. Damian Lewis tuli tutuksi Homeland-sarjassa, ja hieman ristiriitaisen ulkonäkönsä oli jossain määrin suurin syy sarjan katselun aloittamiseen. Kolme ekaa jaksoa oli kuolettavan tylsiä, mutta sitten alkoi tapahtua ja hupsheijaa, sarja tuntuikin loppuvan käsiin. En nyt järin hyvin osaa sarjaa kuvailla, mutta suosittelen tsekkaamaan ainakin trailerin ja mahdollisesti neljä ekaa jaksoa ennenkuin sarjan käy kokonaan teilaamaan!


Kukapa ei tykkäisi Robert de Nirosta? The Intern-leffa on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut, hyväntuulinen draamakomedia. Leffa kertoo eläköityneestä ja vaimonsa menettäneestä Benistä, jonka elämä töiden loppumisen jälkeen on käynyt tylsäksi. Tästä syystä Ben hakeutuu harjoittelijaksi muotiverkkokauppaa, joka hakee nimenomaan eläkeiän ylittäneitä senioreita harjoitteluun. Kaikinpuolin mukava ja leppoisa katseltava, joka saa kenet tahansa hyvälle tuulelle. Tykkäsin!


Kongen av Bastøy eli englanniksi käännettynä King of Devil's Island on norjalainen, melko synkkätunnelmainen, vuonna 2010 ilmestynyt elokuva, jonka sattumalta bongasin Netflixistä. Norjalaiset leffat ovat osoittautuneet hyviksi, joten en missään vaiheessa olettanut leffan olevan huono - ja oikeassa taas olin. Hyvä, koskettava elokuva.

Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo Bastøyn saaren poikavankilasta ja sen uusimmasta tulokkaasta Erlingistä. Saarella tapahtuva toiminta ei ole suuremmissa määrin soveliasta ja se selviää pian myös Erlingille. Leffa muistutti mielestäni kovasti yhtä suurimmista suomalaisista leffasuosikeistani; Tummien perhosten kotia. Toki Stellan Skarsgård näyttelijänä on ihan loistava, joskaan hänen norjankielensä ei ehkä taipunut niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Mikään iloinen leffa King of Devil's Island ei ole, ja vaatii ehkä tietynlaisen olotilan sen katsomiseen.


Tarviiko paljon sanoa tästä leffasta? Kesän pahin parhain itkuleffa! Leffa, joka todellakin kannatti mennä katsomaan yksin, ja jonka katsomiseen olisi pitänyt tajuta varata vähintään paketti nenäliinoja. Olis voinut tarjota vieruskaverillekin kun kirjaimellisesti koko elokuvateatterin sali vollotti leffan loputtua. En viitsi spoilata, joten traileri kannattanee katsoa ja sen jälkeen siis koko elokuva. Ja mieluusti yksin. Tai ehkä poikaystävän/miehen/kumppanin kanssa, jos hän ei häiriinny itkemisestäsi.

Ei tullut turhaan odotettua koko alkuvuotta tätä elokuvaa. Joka minuutin arvoinen.









Michele Bravin Mad World-biisi soi varsin ahkerasti soittolistoillani kesällä. Muistaakseni törmäsin siihen ensimmäisen kerran jonkun tv-sarjan yhteydessä ja ihastuin, ja nimenomaan tähän versioon. Tästä samasta kappaleestahan taitaa olla lukuisia eri tulkintoja, mutta mielestäni Michele Bravin vetämänä se vaan kuulostaa parhaimmalta. Lyriikatkin ovat harvinaisen osuvat.

Sistersin Pain of Salvation sekä Kwoonin I lived on the Moon -biisit ovat perusindietä - eli juurikin sellaista, mitä yleensä eniten kuuntelen. Sisters on virallisesti indierockia soittava seattlelainen bändi, ja Pain of Salvation on melko melodinen, ehkä jollain tapaa sarjojen ja leffojen soundtrackeja muistuttava kappale. Mielenkiintoinen kappale.
Kwoon taas on ranskalainen indiebändi, jonka biisi I Lived on the Moon on ihan eri sarjaa kuin edellinen. Biisi on rauhallinen, ja siinä korostetaan ehkä jossain määrin enemmän soittimia kuin laulua. Eniten tykkään tässä kappaleessa kertosäkeen melodiasta. Yllättävä, jollain tapaa surullinen, mutta silti niin miellyttävä.

Pakko mainita, että vaikka tässä nyt on Vain elämää-sarjan biisi, en ole seurannut enkä seuraa kyseistä tv-sarjaa. Kuitenkin, 'pakotettuna' katsoin ekan jakson uusimmalta kaudelta ja tämä Hectorin tulkinta Lauri Tähkän Tyttörukka-biisistä säväytti, ja on sen jälkeen soinut Spotify-soittolistallani. En siis ylipäätään tykkää juuri Lauri Tähkästä, mutta Hectorin äänelle hänen biisinsä varmasti kävisivät. Pahoittelut, että tässä on vaan lyhyt Youtube-pätkä - Spotifyssä on tosiaan koko biisi kuultavissa.

Sain katsottua Game of Thronesin uusimman kauden vasta nyt kesän aikaan ja rakastuin musiikkeihin. Miten en aiemmin älynnyt, miten hyviä biisejä sarjassa on? Sekä Youtubessa että Spotifyssä on soittolistansa GoT-soundtrackeille ja sieltä tämä Light of the Seven-kipale on bongattu. Hiton hyvä.

Aika harvoin iskee suomalainen indierock, mutta Lasten Hautausmaa on osoittautunut hyväksi. Tuulipuut on melko vauhdikas, ja bändille omaista, hieman Ultra Bra-tyyppistä tyyliä. Bändi olis vielä tulossa Jyväskylän Lutakkoon keikalle muistaakseni loka-marraskuussa, saa nähdä innostuisko ihan paikanpäälle.

Yksi koko kesän ultimate-suosikkeja ulkomaalaisissa kappaleissa oli espanjalaisen, valitettavasti jo lopettaneen Delafé y las flores azules -bändin kappale No te dejaré nunca más. Kiva, espanjankielinen rallatus, josta ainakin minä tule hyvälle mielelle (vaikken toki mitään ymmärräkään).

Muuta mukavaa kesältä

Budapest. Ja sen myötä hyvin huvennut tili ja polttava matkakuume.


Muse ♥ @ Ericsson Globe, Tukholma. Eipä siitä muuta tarvitse sanoa. Huikea show. (Ylläoleva video toki on Saksasta eikä missään nimessä ole minun ottamani).

Syksyn kuulumisia ja suru-uutisia

Niin se on vaan syyskuukin kohta puolivälissä. Puut alkaa vaihtaa lehtiensä värit ja illat alkaa olla ihanan pimeitä. Saa kaivaa kynttilät kaapista ja polttaa niitä - aina kun ehtii! Pakko myöntää, että syyskuusta on tullut mun ehdoton ykkössuosikkikuukausi tässä nykypäivän sekavassa ilmastossa. Sellanen pieni kirpakkuus lämpötilassa on enemmän kuin tervetullut kesän helteiden jälkeen, ja päivät on oikeesti kauniita. +15 on mulle ihan sopiva lämpötila päivälle.

Ajattelin postata vähän kuulumisia myös käsityörintamalta (sekä ehkä jotain yleistä läpinää). Maaliskuussa aloittamani käsityökirjahaastehan oli ja meni, mutta päätin tehdä haasteen kehittäjän oman käden oikeudella omiin sääntöihini muutoksen ja asettaa vähän reilummin aikaa haasteen suorittamiseen. Tämä kesä ja syksy on jotenkin vaan vierähtänyt ohi töiden ja marsun sairastelun takia. Käsitöiden teko on jäänyt sen kaiken väsymyksen ja stressin takia tosi vähäiselle, eikä mulla ollut mitään mahdollisuuksia saada haastetta purkkiin ohje-ajassa.

Toisin sanoen, lisään haasteen suorittamisen aikaa reilusti - sanotaan vaikka toisella puolella vuodella. Tai miksei vaikka vuodella. Tai miksen vaan päättäisi, että tavoite on saada joka kirjasta tehtyä jotain ajassa X. Koska on pakko myöntää, että tämä haaste alkoi ahdistamaan. Samalla alkoi ahdistamaan se, että missä ajassa sitten teen joululahjasukkia sun muita jos vaan pakkopullamaisesti väännän haasteen töitä. Ja koska kaiken käsityötehtailun pitäisi olla minulle vain ja ainoastaan harrastus - en halua ottaa stressiä.

Mutta jottei elämä menisi liian helpoksi ja leveäksi, lisäsin listaan pari uutta kirjaa.

Marsun sairastelu on kyllä syönyt voimia. Koko episodia on kestänyt varmaan kohta pitkälti toista kuukautta. Marsut on siitä erilaisia elukoita verrattuna koiriin tai kissoihin, että nämä kun sairastuu niin yleensä aina on tosi kyseessä. Saaliseläimenä marsu ei yleensä näytä oireita kuin vasta sitten kun on liian myöhäistä. Tällä hetkellä marsulaumani vanhin otus alkoi joskus heinäkuun lopussa näyttää merkkiä virtsatieinfektiosta, ja sitä on sitten siitä asti hoidettu - välillä tiiviimmin, välillä vähemmän tiiviisti. Parhaimmassa tapauksessa tukiruokin marsua muutaman tunnin välein samalla kun stressasin joka ikinen aamu löytäväni sen elottomana häkistä.

Onneksi niin ei käynyt. Vaihdoin eläinlääkäriäkin ja sain nyt hieman rahoille vastinettakin (niin, ei varmaan parane mainita niistä satasista, jotka tämän kanssa eläinlääkäriin on menneet...). Viimeisin diagnoosi oli, että marsulla oli sakkaa virtsarakossa ja virtsatieinfektio, jota hoidettiin parin viikon antibioottikuurilla. Samaan aikaan meni sitten tukiruokaa, kipulääkettä ja runsaasti juomista. Ruokavaliomuutos astui myös voimaan ja näillä eväillä koitin saada karvaista kaveria parempaan suuntaan. Harmi vaan, että tilanne ei sillä rauennut ja koitti se, mitä eniten pelkäsin.

Toissapäivänä marsu oli täysin normaali kun tulin kotiin töistä, mutta illalla huomasin sen liikkumisessa jotain outoa - ikäänkuin takajalat olisi pois pelistä. Se sai yöksi reilusti kipulääkettä ja laitoin oikein kellon soimaan, että voisin herätä tarkistamaan, onko se vielä elossa. Yön aikana se oli vaihtanut asumuksessa paikkaa, mutta liikkuminen oli edelleen huonoa. Äidin kanssa sitten jonotettiin kilpaa eläinlääkärille puhelimen päässä ja saatiin aika iltapäivälle. Jotenkin salaa tiesin jo, mitä odottaa, mutta en halunnut uskoa, että tässä niin kävisi.

Eläinlääkärissä sitten otettiin röntgen-kuvat, joista tuli diagnoosi: kaksi isoa virtsakiveä virtsarakossa, jotka todennäköisesti aiheuttaa jonkinsortin yleisen kiputilan ja samalla jalkojen liikkumattomuutta. Ainut hoitomuoto olisi ollut leikkaus, jonka onnistuminen olisi ollut epävarmaa aivan kuten marsun selviäminenkin. Kivet olisivat lisäksi voineet uusia. Tein taas sen maailman rankimman päätöksen lopettaa marsu samantien. Siinä sitten yhdessä äitin kanssa pidettiin seuraa marsulle sen viimeisinä hetkinä kun se sai kipulääkkeet, rauhoittavat, nukutusaineet ja (onneksi toisessa huoneessa) viimeisen piikin. Tuntui muuten ihan järkyttävän kamalalta. Haudattiin marsu edellisen viereen mummolan pihaan.

Oli se silti oikea päätös, vaikka sattuikin niin saatanasti. En halua, että yksikään eläin joutuu kärsimään turhaan, ja tälle marsulle edessä olisi ollut vain turhaa kärsimystä. En halua pitää yhtäkään eläintä elossa itseni takia eli vain siksi, etten voisi itse olla ilman. Kaikkeni tein, että marsu olisi voinut paremmin, mutta ei se riittänyt. Onneksi jäljelle jäi nyt kaksi marsua, toinen kyllä tämän lopetetun paras kaveri - koko ikänsä olleet yhdessä, ja nyt pelkään, että se masentuu tai lakkaa syömästä. Toivon todella, että niin ei käy.

Jollain tavalla olo on huojentunutkin. Niin paljon on mennyt aikaa ja energiaa marsun hoitamiseen. Toki toivon, että lopputulos olisi ollut eri, mutta jossakin vaiheessa tämä olisi ollut edessä kuitenkin. Tätä lopputulosta on kuitenkin osattu odottaa se puolitoista kuukautta. Ehkä nyt helpottaa sen suhteen.

Tulipahan avautuminen. Jäi ne käsityötkin postaamatta. Paljastan, että aloitin tämän kirjoittamisen sunnuntaina, jolloin tilanne oli aivan eri. Jouduin hieman muuttamaan joitakin kohtia kun ei ollutkaan marsun tulevaisuus niin valoisa kuin oletin. Seuraavassa postauksessa lupaan jo käsityöaiheista settiä!

Underground's Wanksta 20.3.2013-13.9.2016 

Look up here, I’m in heaven

 I’ve got scars that can’t be seen

Oh I’ll be free

Just like that bluebird

Oh I’ll be free

Ain’t that just like me

- David Bowie - Lazarus

Ylläoleva biisi soi kun ajettiin eläinlääkäriin eloisan ja kukkakaalia mutustavan marsun kanssa, ja sama biisi soi kun lähdettiin hautaamaan kivuistaan päästetty marsu. Aika osuvasti etten sanoisi, David Bowie kuitenkin teki biisin juuri ennen kuolemaansa, se julkaistiin helmikuisena perjantaina ja Bowie menehtyi seuraavana sunnuntaina.