Synttäriarvonta

27.1.2016


Kahden päivän päästä blogi täyttää kokonaiset kolme vuotta. Nyt on siis korkea aika ensimmäisen blogiarvonnan koko bloggaushistoriani aikana!

Perustin blogini 29.1.2013, ja ensimmäinen postaus oli lähinnä kirjoittajan esittely. Siitä sitten alkoi epävirallinen bloggaaminen säännöllisen epäaktiivisesti. Blogin nimikin on vaihtunut kertaalleen aloituksen jälkeen - toiminta pyörähti käyntiin A Little of Everything-nimen alla. Koin kuitenkin nimen liian hankalaksi ja vaihdoin sen suomenkieliseksi Abstraktiksi.

Postauksia on vuosien varrella tullut yli sata - tarkalleen ottaen 110 tämä postaus mukaanlukien. Lukijamäärät ovat aina pysyneet pieninä, mutta enpä minä toisaalta tänä blogia lukijoiden takia kirjoitakaan. Viimeisen vuoden aikana blogiin sisältöön on kuulunut myös matkapostauksia sekä vähän muutakin kuin käsitöitä. Saa nähdä, mitä tulevaisuus pitää sisällään. Mitään täysin muoti/lifestyle-blogia tästä ei saa tekemälläkään!

Mutta nyt palataan siihen arvontaan. Arvontapalkintoja on sekalainen lankapaketti, omien varastojeni tyhjennystä (koska varastot ovat paisuneet liian suuriksi). Arvonta tapahtuu 6.2 eli nimipäivänäni, joten aikaa osallistua on aina tuon samaisen päivän iltaan saakka (klo 21).

Arvontaan osallistuminen käy jättämällä kommentti allaolevalla lomakkeella (yksi arpa). Toisen arvan saa liittymällä lukijaksi. Kaikenkaikkiaan arvontaan voi osallistua kahdella arvalla per henkilö. Muista laittaa sähköpostiosoite mukaan, niin voin olla yhteydessä voittajaan!

Onnea arvontaan!


Edit. Voittajaksi on arvottu Lammas! Onnea! Voittajaan on oltu yhteydessä sähköpostitse.


Joulukalenterisukat

25.1.2016


Valmistuihan ne joulukalenterisukat viimeinkin! Nämä ovat siis Niina Laitisen suunnittelemasta sukkajoulukalenterista - suuret oli suunnitelmat tehdä kummatkin joulukalenterisukat (eli myös se Missä neuloimme kerran-blogin sukkahaaste!), mutta kuten tästä postauksesta huomaa - viivästyi sukkien teko tänne tammikuun puolelle. En siis olisi mitenkään saanut kumpiakin valmiiksi tai edes aloitettua joulukuun puolella! Onneksi näitä voi tehdä myös myöhemmin!

Pakko myöntää, että tästä mallista tuli kyllä tämänhetkinen ykkössuosikki kirjoneulesukissa! Ohje oli suorastaan piristävä kun samaa kuviota ei tarvinnut tahkota koko sukkaa vaan kuvio vaihtui luukku kerrallaan. Peittoaa Anelmaiset sun muut ihan sata-nolla! Todennäköisesti joudun tässä kevään mittaan kuluttamaan hyvin kasvatettua seiskaveikkavarastoani ja tekemään samaisia sukkia eri väreissä, jos ei itselle niin sitten vaikka lahjaksi!

Minun sukistani tuli kyllä hieman erimittaiset. Jälkimmäiseksi aloitetusta sukasta tuli n. 5 cm pidempi kuin aiemmin aloitetusta - lieneekö käsialani sitten ollut hieman löysempi? No, tämä ei minua lannistanut, kyllä ne käytössä sitten tasoittuu. Jouduin kyllä myös loppupäästä jättämään pari kuviota pois kun sukkien teräosista meinasi tulla liian pitkät. Harvinaista kyllä, nyt ne ovat liki täydelliset!

Sukat valmistui näppärästi samalla kun aloitin urakan katsoa Californication kunnolla alusta loppuun. Olen kyseistä sarjaa aiemminkin sivusilmällä seurannut, mutta nyt pitää saada se katsottujen listalle, joten on kahlattava koko sarja läpi. Ja hitto, onhan se ihan älyttömän loistava sarja!






Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : sukkapuikot, koko 4 mm
Langan menekki : 212 g
Ohje : Joulukalenterisukat by Niina Laitinen Designs

Talvilapasia

19.1.2016


Tai no, taitavat suurin osa lapasista olla talvilapasia. Myönnän kyllä käyttäväni lapasia myös kesällä jos kesät ovat edelliskesän kaltaisia, kylmiä ja koleita - kaukana lämpimästä. Nyt on kuitenkin aika esitellä kaksi paria lapasia, jotka on alunperin tarkoitettu talven lämmikkeeksi.

Kuviolapaset olivat olevinaan joululahja pikkuveljelle, mutta koska ne eivät jouluaatoksi valmistuneet (eli en ollut niitä edes aloittanut siihen mennessä), sovittiin pikkuveljen kanssa lapasten myöhäisemmästä valmistumisajasta. Mitään erityisiä toiveita pikkuveljellä ei lapasten suhteen ollut - ei liian räikeitä värejä tai tyhmää kuviota. Ehdotin kyllä Hello Kittyä tai muuta mukavaa, mutta ei oikein kelvannut...!

Kuvioksi valikoitui vanha tuttu, virolainen neulemalli niitä esittelevästä kirjastani. Olen aiemmin tehnyt itselleni lapaset kyseisellä mallilla - joskin hieman erilaiset kokonaisuudessaan - ja tykästyin malliin kovasti. Se on lisäksi ihan suhteellisen helppo ja kiva neuloa. Oikeastihan nämä ovat jo toiset kirjoneulelapaset, jotka olen pikkuveljelleni tehnyt - aiemmin tein itse suunnitellut maorilapaset, mutta joku meni ja varasti ne veljeltäni bussissa. Että jos tulee kyseiset maorilapaset vastaan pääkaupunkiseudulla, niin voi mennä kysymään, että tuliko tarpeeseen - toista vastaavaa lapasparia kun ei ole olemassa.

Toivottavasti lapasista tuli sopivan kokoiset, eikä pikkuveli jätä niitä nyt pitkäkyntisten ulottuville. Vaikka hyvää kirjoneuletreeniähän tämä vaan on!

Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : pyöröpuikot, koko 3,75 mm
Langan menekki : 100 g
Ohje : etupuoli 'Viru-Jaagupin pitäjän malli' kirjasta Suuri kinnaskirja by Reet Piiri, takapuoli sama kuin täällä






Ennen joulua pappa esitti vienon pyynnön, josko voisin neuloa kadonneen lapasen tilalle uuden - rukkasien alla kun on hänellä ollut tapana pitää ohuita lapasia. Tottahan minä lupasin neuloa, joskin vasta joulun jälkeen - ennen joulua oli melkoinen kiire käsitöillä.

Nyt tartuin sitten tuumasta toimeen ja kahden tv:n katselu-illan tuloksena syntyi kadonneen lapasen seuraaja. Lanka taisi mennä just eikä melkein oikein, koska näin kuvista katseltuna, on melko hankala erottaa, kumpi on alkuperäinen ja kumpi neulottu lapanen. Toki vanhempi lapasista on hieman kuluneempi, mikä saattaa kuvissakin paljastaa. Jouduin muuten ostamaan tätä varten langan, koska jättimäisestä, lankakauppaan verrattavissa olevasta lankavarastostani huolimatta, en omistanut harmaata Novita Nallea yhdenainuttakaan kerää. Se siitä laihistelusta sitten!

Pappa oli lapasiin tyytyväinen kun ne hänelle kiikutin viikonloppuna. Näillä keleillä menevät varmasti tarpeeseen - ei pelkillä nahkarukkasilla pärjää mitenkään -30 asteen pakkasessa!

Lanka : Novita Nalle
Puikot : sukkapuikot, koko 2,5 mm
Langan menekki : 40 g
Ohje : kopio toisesta lapasesta





Kyllä näillä pakkasilla tulee ihan kauniita kuvia, mutta minulle alkaisi jo riittää. Toista viikkoa on ollut lähempänä -30 kuin -20 astetta täällä Jyväskylän tienoilla. Kerrospukeutuminen näille keleille alkaa olla jo oikeasti aikaavievää! Minäkin kuljen pyörällä töihin, oli keli mikä hyvänsä, niin nyt saisi varata aikaa 15 minuuttia enemmän pelkästään vaatteiden vaihtoon! -20 tuntuisi jo varmaan leudolta verrattuna tähän ainaiseen -29--30 asteeseen!

Mites muualla, onko muilla ollut kovia pakkasia?

Nyhavn

17.1.2016


Päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja hoitaa tämän reissun postaamiset kerralla kuntoon. Kun nyt kerta päästiin vauhtiinkin. Keväälle ja kesälle on kuitenkin suunnitelmissa jo uutta reissua, niin olishan se kiva, että aiemman vuoden reissutkin ois postattu alta pois!

Ajattelin jatkossa tehdä myös jonkinnäköisiä postauksia Baltian ja Puolan roadtripeistäni, vuosilta 2012, 2013. Niistä luultavasti kuitenkin on jotain hyötyä myös lukijoille, etenkin jos sille suunnalle halajaa. Kuviakin löytyy miljoona!

Mutta nyt takaisin Tanskaan! Ollaan edelleen reissun toisessa päivässä.


20.5.2015 - Kööpenhamina: Nyhavn


Lähdettiin tosiaan palatsivisiitin jälkeen etsimään pikkuhiljaa Nyhavnia - värikkäiden talojen reunustamaa tietä, joka oli kaikissa mahdollisissa Kööpenhaminaa kuvaavissa kuvissakin tullut tutuksi. Itselle tämä oli ehdoton must see-kohde, muut vähäpätöisempiä kunhan Nyhavniin pääsi.

Jos ihan oikein muistan, me ensin harhailtiin keskustassa ympäri ämpäri, mutta päädyttiin lopulta menemään Nyhavniin metrolla kun oltiin useamman päivän matkakorttikin sitä varten ostettu. Metroasemaltakin oli jonkinmoinen kävelymatka Nyhavniin, ja onneksi oli Hanna oppaana mukana, itse lähdin heti väärään suuntaan tallustelemaan kun luotin sokeasti puhelimeni surkeaan navigaattoriin.





Ja löytyihän se Nyhavn sieltä vihdoin! Alkuun sää oli ankean pilvinen, kaikki se kaunis auringonpaiste oli hävinnyt sen siliän tien ja taivas verhoutui valkoiseen pilvihöttöön. Näpsin silti innoissani kuvia ajatellen, että kyllä ne jälkikäsittelyllä saa pelastettua.



Onnekseni sininen taivas kuitenkin tuli kuin tulikin esiin ja aurinkokin alkoi paistaa. Meillä oli illalla vuorossa ruotsalaispariskunnan järjestämä illallinen, joten ei uskallettu mitään syömistä ottaa vaan päädyttiin nauttimaan yhdet siiderit ihmishumussa, tien laidalla istuen ja livemusiikkia kuunnellen. Fiilis oli kyllä loistava.





Tästä lokista mulla oli ainakin valehtelematta 50 kuvaa. Oli edestä ja takaa ja sivulta, suu kiinni, suu auki. Hannalla varmaan meni jo hermo kun kökötettiin linnun edessä odottamassa, että millon se suu aukeaa, että saan hyvän kuvan. Aukeshan se sieltä sitten.





Aikamme Nyhavnissa oleiltiin, kunnes todettiin, että nyt pitää pitää kiirettä että ehditään vielä ajoissa Malmöön, illalliselle. Siinä kuitenkin menee aikaa kun ensin siirtyy Nyhavnista rautatieasemalle, lähtee sieltä junalla Malmöön ja vielä Malmön keskustastakin pitää bussilla päästä asunnolle asti.

Ruotsalaispariskunta - Björn ja Petra - olivat ystävällisesti valmistaneet tortilla/taco-illallisen miljoonalla eri täytevaihtoehdolla, jota me sitten nautittiin väsyneen onnellisina puolille öin asti. Viiniäkin taisi mennä useampi pullo, ja kun ruoat oli syöty, alettiin soittaa hyvää musiikkia vuoronperään Youtubesta tai näyttää jotain hauskoja videoita. Tämä ilmeisesti heillä perinteenä. Onnekseni kaikilta luontui myös englanti, eikä tarvinnut ruotsiksi kommunikoida! Siinä olisi voinut minun asemani olla enemmän sivusta seuraaja kuin keskusteluun osallistuja!

Christiansborg Slot

16.1.2016

Matkakertomus vajaan vuoden takaisesta reissusta Kööpenhaminaan jatkuu, näköjään en osaa postata mitään sopivissa aikarajoissa... (Yritin alunperin tehdä yhtä postausta koko tämän kyseisen loppupäivän menoista ja meiningeistä, mutta kuvia on miljoonasti enemmän kuin ajattelin eivätkä ne mahdu mitenkään yhteen postaukseen, joten nyt on siis jälleen kaksi postausta tältä päivältä luvassa! Koittakaa kestää!)

20.5.2015 - Kööpenhamina: Christiansborg Slot



Edellisessä tähän matkaan liittyvässä postauksessa seikkailtiin Tivolissa - Kööpenhaminan yhdessä kuuluisimmassa nähtävyydessä eli aivan keskustassa sijaitsevassa huvipuistossa. Emme kuitenkaan ystäväni kanssa käyttäneet koko päivää Tivolin kiertämiseen, vaikka pari tuntia sinne  vierähti helposti. Jatkoimme siitä kävelyä, tavoitteena päästä Nyhavniin eli tyypillisiin postikorttimaisemiin.

Aikamme seikkailtiin keskustan katuja pitkin. Keli oli tuolloin lämmin, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, joten lämpöä riitti. Joka kadunkulmassa toki piti pysähtyä ottamaan kuvia (ja näin jälkikäteen niitä läpikäydessä, voin todeta kuvanneeni sarjakuvauksella eli identtisiä kuvia joka kohteesta on vähintään neljä...).


Köpiksestä kyllä huomasi, että nyt ollaan jo ihan erinäköisessä kaupungissa kuin esim. Helsinki. Talot olivat vanhoja ja kauniita, kaupunkikuva idyllinen. Hämmästelin polkupyörien määrää sekä sitä, miten hyvin pyöräilijöille oli pyöräilyolosuhteet järjestetty näinkin isossa kaupungissa: oli pyöräilykaistat lähes joka kadulla, omat liikennevalot ym. Homma näytti toimivan niinkuin pitääkin.




Ihastuin myös veden määrään. Vettä tuntui olevan joka paikassa! Kaupungista kyllä huomasi, että se sijaitsi meren rannalla.



Koska meillä oli päämääränä löytää Nyhavn jossain vaiheessa päivää, ei pidetty kiirettä kiertelyssä ja kaartelussa. Aikamme katuja tallattuamme päädyimme Christiansborgin palatsin (Christiansborg Slot) lähettyville. Päätimme piipahtaa myös sisällä palatsissa, koska palatsista löytyi myös kaipaamani näköalapaikka - minulla kun on periaate, että joka matkakohteessa pitää päästä johonkin korkealle, josta näkee koko kohteen.

Tätä kuvaa voisi melkein jo käyttää Facebookin profiilikuvana....!

Christiansborg Slot sijaitsee siis aivan Kööpenhaminan ydinkeskustassa, Slotsholmenin saarella, ja on valmistunut v. 1928. Palatsissa sijaitsee muunmuassa Tanskan parlamentti, pääministerin toimisto, korkein oikeus sekä joitakin kuninkaallisia tiloja kuten hevostallit, vastaanottotilat ja kappeli. Yleisöllä on pääsy lähes kaikkiin tiloihin. Yhdellä pääsymaksulla (120 DKK aikuisilta) pääsee kiertelemään palatsin julkisia tiloja tai halutessaan eri kohteisiin voi maksaa erillisestä sisäänpääsystä. Kuitenkin esimerkiksi hevostalleihin oli erillinen sisäänpääsy, joka ei sisältynyt ylläolevaan hintaan.



Hieman hävettää myöntää, etten tiedä edelleenkään, kuka on Tanskan nykyinen hallitsija. Ehkä meillä Suomessa mielenkiintoa riittää ainoastaan Ruotsin hallitsijasuvun uutisiin ja kohuihin - mielenkiinto ei enää riitä Tanskan maalle asti.


Flora Danica, kuninkaallisen perheen maailmankuulu posliinikokoelma on myös palatsissa näytillä. Astiaston kuvituksena on piirroskuvia Flora Danica-kasvioppaasta.


Palatsi toi minun mieleeni suuresti Versaillesin palatsin, jossa kävin Pariisissa v. 2008. Toinen toisensa jälkeen koristeellisempia huoneita upeine kristallikruunuineen ja huonekaluineen. Ero Versaillesin ja Christiansborgin välillä on muunmuassa se, että meitä vastaan tuli tasan yksi turistiryhmä sekä muutama pariskunta, eikä sen enempää vierailijoita. Huoneiden koristelut olivat todella yksityiskohtaisia ja upeita.


Kuningattaren kirjasto, jota käytetään tapaamisiin, teekutsuihin, lounastamiseen ym. Kirjat ovat kuninkaallisen perheen privaattikokoelmaa sisältäen sekä kotimaisia että ulkomaisia teoksia. Ilmeisesti hyllyssä on myös ensimmäisiä painoksia esimerkiksi H.C. Andersenin satukirjoista. 




Kuninkaalliset vastaanottotilat, joita käytetään muunmuassa juhlallisten päivälliskutsujen tai muiden juhla-aterioiden järejstyspaikkana.


Kun palatsi oli likimain kierretty läpi, siirryttiin katselemaan maisemia yläilmoista eli palatsin tornista. Hieman epäselvää oli, pääsekö torniin vai ei - mitään selkeää ohjeistusta ei siitä ollut, vaikka kovasti sightseeingiä mainostettiin. Mustapukuiset Security-tyypit olivat meitä vastaanottamassa siellä, mistä torniin piti päästä. Odottelimme aikamme ja sitten päästyämme läpi lentokenttä-tasoisen turvatarkastuksen, pääsimme vihdoin jonottamaan hissiin, jolla ylös torniin pääsisi. Turvatarkastuksen taso oli yllättävä, sillä jouduimme riisumaan takit, vyöt ym ja laukut ja pussit läpivalaistiin. Näköalatasanne muistaakseni kuitenkin oli ilmainen.



Ja olihan ne näköalat komeat! Minulla on tällaisissa paikoissa tapana ensin napsia kuvat lyhemmällä objektiivilla (28 mm), eli saada ns kokonaiskuvaa kaupungista - joka ikisestä suunnasta tietysti. Seuraavaksi vaihdan kameraan vähän enemmän zoomia (70-200 mm), jolla napsin kuvia yksityiskohtaisemmin. Kuvia on siis aina odotettavissa ihan älytön määrä.


Kuninkaalliset hevosaitaukset ja kenttä.



Etualalla Børsen, taustalla horisontissa näkyy muunmuassa Tanskan ja Ruotsin välinen silta, jonka alta juna Malmöönkin menee.



Tornista alaspäästyämme jatkettiin matkaa kuninkaallisille hevostalleille, sopivasti ennen sulkemisaikaa. Harmikseni yksikään hevonen ei iltapäivällä ulkoillut, joten en päässyt niitä kuvaamaan ulkoilmassa. Jos en oikein muista, niin talleille oli erillinen sisäänpääsymaksu - saatan kyllä olla väärässäkin.




Varsinaisten tallien ohessa oli pienenpieni museokin, jossa oli esillä kuninkaallisia satuloita, loimia, satulahuopia, suitsia sekä tyylikäs, täytetty knabstrup-hevosrodun edustaja (knabstrup on tanskalainen hevosrotu). Siitä en nyt viitsinyt kuvaa lisätä blogiin.



Hevoset oleilivat isoissa karsinoissaan eivätkä olleet järin kiinnostuneita kuvia räpsivistä turisteista. Kaikki tottakai valkoisia eli kimoja lipizzoja (lipizza on slovenialainen hevosrotu).


Tallin yhteydessä oli myös vaunuvarasto, jossa esillä oli erisorttisia kuninkaallisia hevosvaunuja.



Koko Christiansborgs Slot mahtui kuvaan vasta kun vaihtoi kameran puhelimeen ja käytti panoraama-toimintoa. Muuten oli turha haaveillakaan saavansa koko rakennusta kuvaan - sen verta iso se oli. Suosittelen kyllä lämpimästi käymään ihmettelemässä palatsia - jos ei sisäpuolelta niin edes ulkoapäin. Onhan se jotain sellaista, mitä meillä Suomessa ei ole.