Koeneulonnassa Hankiaiset

7.1.2018


Niina Laitinen etsi kesällä innokkaita koeneulojia villasukkakirjansa sukkamalleja varten. Osallistuin tietysti, sillä olenhan tykännyt tehdä Niinan malleja, ja mielelläni myös 'harjoittelisin' koeneulontaa. Muutaman päivän jouduin odottelemaan sopivaa mallia, ja sitten sähköpostiin kilahtikin tämä kiva palmikkosukkamalli - Hankiaiset.

Malli pääsi puikoille melkein heti - muistaakseni deadline ei ollut äärettömän tiukka, mutta kyllä se lopulta sitten meni niin sanotusti viimeisille minuuteille, että sain sukat valmiiksi ja sähköpostiin arviota lähetettyä. Malli oli kyllä ihan kiva enkä itse bongannut siitä silloin mitään isompia virheitä! Napit ehdottomasti piristävät mallia. Kantapää ei mene minun osaltani jatkoon, sillä se oli omasta mielestäni liian kuviollinen tähän malliin (en tykkää siitä että langankierrot jäävät päälle näkyviin). En itseasiassa tiedä, tuliko lopulta valmiiseen malliin tämä kantapää, sillä en ole vielä saanut itse kirjaa hankittua.

Neuloin sukkia yövuoroissa ja työkaverini ihastui sukkiin suunnattomasti, joten päätin sitten lopulta lahjoittaa ne hänelle. Luonnonvalkoinen ei oikein ole minun jalkaani sopiva väri, ja halusin kuitenkin tehdä sukat jollain vaalealla sävyllä - tämä väri oli ensimmäinen, joka sattui lankakopasta käteen. Vaikka sukat ovat olleet valmiina jo kuukausitolkulla, sain nyt vasta juuri ennen joulua annettua ne kaverilleni. Hän sittemmin lähetti minulle nämä pari allaolevaa, jouluista kuvaa sydänemojien kera. Taisivat mennä tarpeeseen!



Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 141 g
Ohje : 'Hankiaiset' by Niina Laitinen Designs, kirjassa Villasukkien vuosi

Lankalaihiksen tulokset

2.1.2018

kuvan © Rachel Pasch / flickr.com (CC BY-NC 2.0)

Niin se taas vuosi vierähti ja aika laskea lankalaihiksen saldo. Voin jo etukäteen mainita, että heikosti meni. Tässähän oli pari muuttujaa, eli useampi ulkomaan reissu, jossa oli pakko käydä katsastamassa paikallisia lankakauppoja ja hupeloimassa ne viimeisetkin rahat lankoihin, että sai ne alunperinkin ylipainoiset käsimatkatavarat vielä vähän painavimmiksi. Tai ehkä joku muu osti niitä lankoja, koska enhän minä...

Tänäkin vuonna on lankamäärää seurattu paperilla, samaiseen vihkoon kuin edellisvuonnakin, mutta se osoittautui nyt hieman huonoksi tavaksi, joten ensi vuodelle olen kaavaillut uutta tyyliä. Minä kun löysin tänä vuonna bullet journalin ihmeellisen maailman, niin olisi kiva ujuttaa lankalaihistelu osaksi sitä - sieltä kun muutenkin löytyy jo kaikki tarpeellinen ja täysin tarpeetonkin.

Ja siis kyllä, lankalaihistelu on erittäin tarpeellista myös vuonna 2018...

Viime vuoden laihistelun tuloksista voi huomata, että heikosti meni jo silloin, eikä juurikaan sen paremmin mennyt tänäkään vuonna. Viime vuosi oli ensimmäinen vuosi virallista laihistelua, joten silloin aloitettiin huikeasta lankamäärästä; 40 kilosta. Se summa ei muuten hirveästi ole tänäkään vuonna pienentynyt, sillä olen tainnut hankkia lankaa tiuhempaan tahtiin kuin olen ehtinyt sitä kuluttaa...

No, jokatapauksessa, tässäpä tämän vuoden tulokset:

Vuoden 2017 alussa lankaa yhteensä 39 871 grammaa.
Vuoden 2017 lopussa lankaa yhteensä 42 891 grammaa.
Lankasaldoni on siis vuoden 2017 lopussa plussalla 3020 grammaa.

Voi perkele.

Vuonna 2017 lankaa on ostettu yhteensä 10 509 grammaa. Aivan tolkuton määrä, sanon minä. Lankaa on saatu 550 grammaa - en vaan kyllä muista mistä, koska en ole mitään sponsorilankoja tähänkään päivään mennessä vastaanottanut. Luulen, että joku on yrittänyt vain sabotoida laihikseni työntämällä lankaa postiluukusta sisään. Lankaa olen kyllä lahjoittanut senkin edestä - yhteensä 3700 grammaa eli monen monta palleroa on löytänyt uuteen kotiin. Onnistuin myös hukkaamaan lankaa 150 gramman edestä (lue: jätin junaan). Yhteensä olen käyttänyt lankaa erinäisiin käsitöihin 4189 gramman verran.

Eipä mennyt niinkuin Strömsössä tämän vuoden lankalaihis. Miten tässä nyt taas näin pääsi käymään? Viime vuonna mentiin sentään miinuksen puolelle, mutta tänä vuonna on lankaa näköjään kahmittu kauhakuormaajalla kaupasta kotiin. Ulkomailta asti rahdattu laukkutolkulla.

Tulevan vuoden tavotteissa mainittu minimalistisuus tulee todella tarpeeseen. Eikä sitten kerrota kenellekään, että jouduin tilaamaan taas perkele pari rullaa lankaa, että saan maton valmiiksi. Sen maton, jonka piti valmistua joululahjaksi vaan lankapa meni ja loppui kesken. No, who cares - ne tilaukset menevätkin sitten vuoden 2018 erittäin tarpeelliseen lankalaihissaldoon.

Vuosi sitten lupasin itselleni, että nyt säästetään rahaa, kun on rahat tiukilla eikä siis hupeloida viimeisiä roposia lankarulliin. Vuoden jälkeen rahat ovat vähän vähemmän tiukilla, mutta se ei tarkoita, että nyt olisi varaa yhtään sen enempää tyhjentää tilejä lankakauppoihin. Kanssani asusteleva pikkuveli on jo about sata kertaa vannonut, että lankavarastostani vaatettaisi koko Euroopan ihmiset. Voi olla.

No mutta, eihän tästä ole suunta kuin ylöspäin! Vuonna 2018 rahat kulutetaan lankojen sijasta lentoihin, oisko se hyvä tavoite? Tuskin toimii, mutta ajatus on tärkein!

Mites muiden lankalaihistelut? Oliko edes tarpeellista? Menikö pahasti pöpelikköön?

Tavoitteita tulevaan

31.12.2017


Vuoden 2017 tavoitteet jäivät julkisesti listaamatta - raapustelin kymmenkunta sananpartta koristamaan bullet journalini sivuja, mutta tänne blogiin ne eivät missään vaiheessa päätyneet. Liekö ajattelin, etteivät ne toteudu kuitenkaan. Tavoitteeni olivat tuolloin hyvin vaihtelevia - osa hyvin yksityiskohtaisia, osa vähän sinnepäin. Täyttyneistä tavoitteista mainitsemisen arvoisia lienevät 'selviytyminen yksin Amsterdamissa' sekä 'just being awesome'. Tavoitteiden asettamisesta huolimatta en päässyt kuvaamaan Viroon enkä käynyt luontopolulla, en kertaakaan, vaikka kuinka olisin halunnut. No, ehkä ensi vuonna.

Mistä päästäänkin tämän postauksen oikeaan aiheeseen eli vuoteen 2018. Mielessä on pyörähdellyt jo yhtä sun toista tavoitetta tulevalle vuodelle, jonka tietysti täytyy olla totally awesome. Koska miksikäs ei?

Listaan nyt vuoden 2018 tavoitteeni tähän postaukseen, jonka kiinnitän sivun yläosan linkkipalkkiin, jotta se ei hukkuisi. Jos totta puhutaan, niin aion kyllä tyrkätä tämän saman listan myös bujooni, koska sinne on niin kiva raapustaa kaikkea turhaa ja vähemmän turhaa. Nämä tulevat nyt olevaan sekä käsityö- että hyvin yleismaallisia, joten valmistautukaa siihen.

Vuosi 2018 - tavoitteet



- Virkkaa avainnauhat
- - - » Avainnauhojen virkkaus on ollut to-do-listallani jo kesästä 2017 alkaen, enkä siltikään ole saanut sitä aikaiseksi. Nyt on pakko.


- Matkusta enemmän kuin edellisvuonna
- - - » Tämä on taas hieman ympäripyöreä lupaus, sillä en ole päättänyt lasketaanko tämä nyt sitten matkustuspäivien-, budjetin vai reissumäärän mukaan. Anyway, reissusuunnitelmista sun muista voi lukea lisää matkustusblogini sivuilta.


- Käy kuvaamassa Virossa hevosia
- - - » Viime vuoden tavoite, joka jäi toteutumatta. Nyt kun yksinmatkustelukin on koettu niin yksinäinen automatkailu eteläisessä naapurissa ei voi olla ongelma.


- Mene metsään ja nauti
- - - » Meinasin olla tylsä ja kirjoittaa viime vuoden tavoitteen (eli 'käy luontopolulla'), mutta keksin jotain muuta. Tämänkin voi tulkita sattumanvaraisesti, mutta kyllä vuodessa pitää ehtiä vähintään kerran metsään nauttimaan suomalaisesta luonnosta.


- Täytä vuoden loppuun mennessä leffankatselutavoite - eli yhteensä 1000 nähtyä elokuvaa
 - - - » Minulla on ollut tapana listata näkemäni leffat Seenthat-sivustolle, jonka mukaan olen nyt nähnyt 766 leffaa. Vuoden 2018 loppuun mennessä pitäisi olla 1000 täynnä eli 234 elokuvaa. Katsotut leffat voi tsekata tästä listauksesta.


- Lue vähintään 12 kirjaa 
- - - » Joka kuukaudelle oma. Loogista. Eikä pitäisi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa. Luetut kirjat löydät täältä. Sivutavoitteena myös aktivoitua GoodReadsin kanssa.


- Elä terveellisemmin
- - - » En nyt aseta itselleni mitään laihdutustavoitetta kuten viime vuonna, koska se meni suoraansanottuna perseelleen, mutta haluaisin elää terveellisemmin; jättää herkut ja turhan mussuttamisen ja syödä terveellisemmin. Ehkä myös löytää liikunnan ilon uudestaan (helpommin sanottu kuin tehty!), sekä ennenkaikkea nukkua riittävästi.


- Elä minimalistisemmin
- - - » Tavaranpaljous ahdistaa, joten haluan yrittää päästä eroon romusta, jota en todellakaan tarvitse. Onneksi en ole himoshoppailija vaan säästän rahani mieluummin matkusteluun, mutta silti voisin ostoksia tehdessä miettiä kaksikymmentä kertaa, tarvitsenko oikeasti tätäkin hölynpölyä.


- Tee ikuisuusprojekteja loppuun saakka
- - - » Olisi ties mitä pussukkaa ja tyynynpäällistä komeron perukoissa odottamassa 'sitä oikeaa inspiraatiota'. Vuosi 2018 voisi olla se vuosi, jolloin niistä inspiroidutaan.


- Tutustu asuinalueen kulttuuritarjontaan
- - - » Asun 20 minuutin päässä Helsingin keskustasta, joka on pullollaan ties mitä kulttuurielämystä. Nyt niihin olisi hyvä mahdollisuus tutustua, kun tosiaan asuu näin lähellä. Harkitsen vakavasti museokortin ostamista, ja tulevan vuoden aikana pitää ainakin tutustua Helsingin lähisaariin ihan itse kaupungin lisäksi.


- Opettele tikapuu-kirjoneuletekniikka- - - » Ilmeisesti se on kätevä. Joten miksipäs ei. Vuonna 2017 opeteltiin brioche, joten nyt on tikapuiden vuoro.


- Kuvaa enemmän luontoa, kukkia, kasveja ym.- - - » Olen siinä ilmeisen hyvä, joten nyt saisi kaksi tavoitetta yhdellä kerralla kun lähtisi luontopolulle kameran kanssa.


- Just be awesome!
- - - » Koska elämä on lyhyt ja se pitää elää niin, ettei sitten kuolinvuoteella kaduta!



kuvituskuvina ottamiani luonto/kasvi-kuvia vuodelta 2018 - näitä saa muuten ostettua vaikka sisustustauluksi jos haluaa!


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018 KAIKILLE LUKIJOILLE! 

On the road

29.12.2017


Kuvien On The Road-huivi, oli nopea kesäprojekti, joka valmistui kaikenkaikkiaan viidessä päivässä. Tässä voitaisiin taas lykätä rasti henkilökohtaisessa ennätystenkirjassa kohtaan 'nopein huivi'. Huivimalli on Janina Kallion aka Woolenberry Designsin suunnittelema, ja ollut pitkään tekolistalla. 


Huivista ei kyllä tullut järin iso, vaikka teinkin löysää tapani mukaisesti. Kuvittelin sen vielä jotenkin isommaksi, mutta nyt se jäi aika naftiksi. Suorasta reunasta tuli myös aika tiukka - jotenkin en vaan osaa tehdä tuollaista perus ainaoikein-reunusta niin, ettei se kinnaisi jostain päästä. Reunuksista puheenollen, Stephen Westin käyttämä icord-reunus on ehdottomasti rakkautta - se kun ei kiristä mistään kohti ja on kiva tehdä!



Lankavalintakaan ei nyt ollut ehkä ihan nappi kun valitsin tumman ja sekavan tumman. Tummempi sininen on (muistaakseni) kesän neulefestareilta ostettua La Bien Aiméen merinosinkkua kun taas sekametelisoppa on tilattu Etsyn kautta Briteistä Cosmic Stringsiltä. Kivoja lankoja, mutta en tiedä toimivatko näin kahdestaan... Ainakaan huivista ei superselkeästi erota, missä toinen väri vaihtuu ja toinen alkaa.


Minä onneton menin muuten hukkaamaan näistä ylijääneet jämälangat junamatkalla Jyväskylästä kotiin Vantaalle. Jätin lankapussukan puikkoineen ilmeisesti junaan, enkä ole sitä sen jälkeen nähnyt. Toki kaivoin koko kämpän ympäri kun hoksasin katoamistempun. Laitoin löytötavaratoimistoonkin viestiä, mutta ei sieltä ikinä otettu yhteyttä. Joten toivottavasti se, joka nämä + yhden muun rullan lankaa puikkoineen nappasi mukaansa on nyt iloisesti neulonut niistä jotain... 



Mallina näissäkin kuvissa kaverini Fiona.



Lanka : La Bien Aimée Merino Singles "Nebula" (t.sin) & Cosmic Strings Sock "Warrior" (moniv.)
Puikot : pyöröpuikot, koko 3,5 mm
Langan menekki : 114 g
Ohje : 'On the road' by Woolenberry

Huivinteon kärsimysnäytelmä

25.11.2017


Vihdoin ja viimein on aika postata Rheinlust-huivini. Huivi, jonka tekeminen oli välillä tosi kivaa ja toisinaan taas aivan kamalaa ja hermoja raastavaa. Huivi, johon piti (periaatteessa) riittää kaksi vyyhtiä lankaa, mutta minä sain kulutettua kolme (älkää kysykö miksi). Huivi, josta tuli aivan liian iso. Mutta silti niin kaunis.


Siinä se nyt on. Rheinlust. Oli muuten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun teen tätä mallia.

Malli oli kyllä mielestäni kaikkea muuta kuin selkeä. Kaunishan se on, mutta joko minun aivokapasiteettini ei riitä sitä ymmärtämään, tai sitten se oli vaan kirjoitettu aivan äärettömän epäselvästi. Ja vaikka tarjolla oli kuvallista kaaviota ja sanallista ohjetta niin ei hommasta silti meinannut välillä tulla mitään. Kyllä meinasi mennä käpy jumiin monta kertaa. Ja mikäli oikein muistan, heitin koko työn nurkkaan viikkotolkuiksi kun en vaan jaksanut enää.



En tiedä, mistä kaivoin esiin sen taistelutahdon, jolla tein huivin valmiiksi. Purin sitä valehtelematta ainakin kymmenen kertaa. Aina vaan tuli joku virhe, minkä takia koko pitsikuvio meni perseelleen. Ja se taas ei tällaisessa kuviossa ole hirveän hyvä juttu, kun sitten menee koko huivi perseelleen. Eli oli pakko aina purkaa ja neuloa uusiksi todetakseen, että kyllä siinä joku moka nyt on, ei kun purkamaan.

Ja tosiaan hitto vie tämä langan määrä! Kaikkein paras ideahan on lähteä työstämään huivia langasta, jota on vain yksi vyyhti kaapin pohjalla. Innostuin aikoinaan tilaamaan Etsystä käsinvärjättyjä lankoja, ja tosiaan lanka, jolla huivin aloitin oli FiberFangirlin värjäämää fingering-vahvuista merino single-lankaa. Koska tämä herkkulanka oli niin ihanan väristä, se suorastaan huuti itselleen jotain merellistä kuviota ja sen puolesta tämä malli oli juuri passeli - onhan tuossa kuviossa aaltoja/simpukoita/mitä nyt kukin haluaa siinä nähdä.


Fiksuna kuitenkin kävin jo alkuvaiheessa ostamassa Snurresta myös toisen vyyhdin Hedgehog Fibersin merinosinkkua, jonka väri oli vähän sinne päin. Näppärästi sitten vaan neuloisin vähän ombréa huiviin ja kyllä tulisi kiva liukuvärjätty huivi. Ja tulihan siitä kiva, siihen asti kun se toinenkin vyyhti sitten loppui...


Ei muuta kun takaisin Snurreen kukkaron nyörejä venyttämään. Siililankaa ei tietenkään enää ollut (koska muutaman kuukauden motivaatiotauko...), joten taas pääsi miettimään, että mikähän nyt olisi sitten seuraavaksi paras vaihtoehto. Päädyin ostamaan ihanan sika kallista Frida Fuchsin merinosinkkua, jonka liukuma huivissa ei ollutkaan niin sujuva, ja joka nyt näkyy kilometrin päähän.


No, vastoinkäymisistä huolimatta, huivi kuitenkin valmistui! Kyllä siihen varmasti talvella (mikä talvi täällä Etelä-Suomessa muka on?) kelpaa kääriytyä kun varmasti ylttää viisi kertaa kaulan ympäri ja vieläkin jää helmat viipottamaan tuulessa.

Lyhyestä virsi kaunis; ihan kiva projekti, mutta thank god se on loppu!


Lanka : FiberFangirl Merino Single, Hedgehog Fibres Skinny Singles "Sage", Frida Fuchs Single
Puikot : pyöröpuikot, koko 3,5 mm
Menekki : 277 g 
Ohje : 'Rheinlust' by Melanie Berg

mallina Fiona!

Kuulumisia jälleen

29.10.2017

Helsinki ja kesä. Ja sunnuntai-aamu klo 6:30. Eikä yhtään ihmisiä. 

Pitkästä aikaa, ajattelin kirjoitella ihan vaan kuulumisia - tyypilliseen tapaan muutamien instagram-kuvien kera. Tässä on kuitenkin tapahtunut sitä sun tätä, joita kehtaa ehkä blogissakin kertoa.

Jyväskylä - Valon kaupunki - tuli käytyä tänä vuonna kun äitiä kävin moikkaamassa.

Ehkä mullistavin juttu, mitä olen tässä viime aikoina tehnyt, on edellisestä työpaikasta irtisanoutuminen ja uuden työn aloittaminen. Mitään vakityöpaikkaahan minulla ei vielä tähän päivään mennessä ole ollut, mutta sijaisuus olisi kardiologisella puolella jatkunut tammikuun asti - todennäköisesti sen jälkeenkin. Jotenkin kuitenkin vuodeosastotyö ei ole ikinä ollut se 'mun juttu', joten kun Naistenklinikan leikkausosastolla tuli paikka hakuun - päätin hakea, ja sainkin sitten sijaisuuden sitä kautta. Nyt olen sitten parin viikon verran koittanut orientoitua leikkurin arkeen, instrumenttihoitajan työhön ja aamuvuoroon.

Sinne jäi Meilahden tornisairaala ainakin toistaiseksi. 

Periaatteessa sinällään homma on tuttua ja nyt kun sainkin aloittaa vanhassa tutussa instrumenttihoitajan roolissa niin muutoksessa ei ole niin paljon pelottavaa, mutta en todellakaan odota missään määrin palkkani pienenemistä, mikä väkisin taas tapahtuu. Päiväpainotteinen työaika tiputtaa kaikki lisät pois eli palkkani on kuukausittain n. 400-800 € pienempi. Edellisessä paikassa tein paljon viikonloppuja ja yövuoroja, joten lisiä luonnollisesti tuli paljon. Rahaa jäi säästöönkin. Nyt varmaan alkaa taas kädestä suuhun eläminen ja sentin venyttäminen kun palataan tähän tylsään palkkasysteemiin. Kyllä se vaan on niin hassua tässä maassa - että kun työ vielä vähän vaikeutuu niin palkka pienenee. Not fun at all.

Jotain hyvää pitää elämässä olla - vaikka sitten karkkien muodossa! Roobertin Herkku, Helsinki.

No, palkkamasennuksesta iloisempiin asioihin - minähän menin ja varasin vielä keväällekin yhden ulkomaanmatkan. Jep, hyvä puhua reissuista heti rahat loppu-valituksen jälkeen, mutta minkäs teet kun matkakuume vaivaa. Ja sitä vartenhan siellä töissä käydään, että pääsee reissuun (ja että voi ostaa lankaa). Ne muut järkevät ja vastuuntuntoiset ihmiset voi sitten säästää asuntoa ja perhe-elämää varten - ne ei ole kyllä mun juttuja pätkääkään.


Oon postikorttifani, ja sain vihdoin viritettyä seinälle vähän kollaasia kivoista korteista. Tykkään kauheesti. 

Eli siis - toukokuussa suunnataan kohti Madridia! Bongasin muutama viikko sitten Game of Thrones Concert Tour-mainoksen, ja totesin itselleni, että tuonne on päästävä kun Hans Zimmerkin jäi väliin. Sain jopa yhden nettitutun innostumaan asiasta ja niin sitä vaan ostettiin lentoliput Espanjan pääkaupunkiin ja liput konserttiin. Ihan mahtavaa - olen tankannut espanjaa nyt oikein urakalla, että voin sitten kommunikoida ainoastaan espanjaksi! Ei olis muuten lankakauppasuosituksia Madridiin?

Talvi tuli ja talvi meni. Nyt on taas pimeetä. 

Matkoista puheenollen, perustin matkablogin. Totesin, ettei nämä yksittäiset matkapostaukset sovi kaikkien villasukkien ja lankarullien joukkoon. Nyt pystyn enemmän panostamaan matkablogin ja postausten sisältöön ja jakamaan enemmän upeita (ainakin omasta mielestä!) matkakuvia! Käykääpä laittamassa seurantaan jos yhtään kiinnostaa - High Hopes-matkablogi.

Komeet oli maisemat Irlannissa - tästäkin reissusta lisää tulee tuonne matkablogiin! 

Mitä tulee nyt ihan lähiviikkojen kuulumisiin - on tullut leivottua ja neulottua (jokaikinen päivä!), käytyä I Love Me-messuilla, jotka olivat iso pettymys, tuijotettua telkkaria ym. On tullut tutustuttua Helsingin ravintola-tarjontaan ja nähtyä kavereita. Ylipäätään olen vain koittanut nauttia pimeistä illoista kynttilän valossa ja hyvän tv-ohjelman parissa, neuloen. Valmiita töitä onkin laatikollinen odottamassa päättelyä ja sitten valokuvaamista. Väkisin vaan alkaa miettiä, että kohta on taas joulu, ja pitäis joululahjoja värkätä! Onneksi Tampereen käsityömessut lähestyy (ja tänä vuonna pääsen itsekin paikalle!), sieltä varmaan löytyy jotain kivaa ideaa.

Viikonlopun leipomukset

Että sellasta.

I Love Me-messut ja aivan järjetön väenpaljous - ei oikein napannut!

Mitäs lukijoiden arkeen tai miksei juhlaankin? 

Pionilapaset

25.9.2017


Ostin jo aikapäiviä sitten Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat-kirjan, jonka ostosta olin haaveillut jo pitkään. Kun se sitten suvaitsi saapua postiluukusta, aloin saman tien pohtimaan, minkä mallin tekisin. Suurena pionifanina, päädyin sitten lyhyen harkinnan jälkeen näihin pionilapasiin.


Aloitin lapasprojektin kiireellä iltaa ennen Tallinnan matkaa, koska toki tuntien laivareissulle piti olla jotain neulottavaa matkaan. Siellä sitten laivassa tikuttelin menemään kun muut (siis muut laivassa olijat, ei seuralaisena toimiva pikkuveljeni) aloittivat kaljanjuonnin jo aamukasilta. Mikäs siinä. Pakko myöntää, että sain kyllä oudoksuvia katseita kanssamatkustajilta, mutta minä tietysti vähän välitin niistä.



Harmi, etten näemmä osaa tehdä enää sopivia kirjoneulejuttuja, sillä näistäkin tuli aivan eri kokoiset ja snadisti liian isot meikäläisen käteen. En tiedä kenelle isokätiselle naiselle ne nyt sitten lahjoittaisin kun itselle ne on ihan liian leveät. Täytynee jatkossa varmaan opetella neulomaan ohuemmilla puikoilla tai muuten vaan tiukempaa.

Ihan nätit ne silti on. Mallina jälleen kaverini Fiona.



Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 90 g
Ohje : 'Pionit' kirjasta 'Villit vanttuut ja vallattomat villasukat' by Lumi Karmitsa