Sukkienpaljous

26.6.2017


Jotta talven tulo ei vaikuttaisi liian kaukaiselta asialta, on hyvä palata todellisuuteen. Winter is coming. Joten jatkan näillä talvisilla sukkakuvilla. Voi kun joskus oltaisiin siinä pisteessä, että valmistuneet käsityöt voisi blogata heti eikä puolen vuoden päästä. Ehkä jonain päivänä.



Kaikki tätä blogia silmällä pitäneet tietävät, että olen suuri joulukalenterisukkien fani. Nämä oranssiharmaat versiot ovat nyt neljännet, ja alempana tässä postauksessa esitellyt pinkkivalkoiset ovat sitten loogisesti viidennet. Toki vuosimalli vähän vaihtelee, mutta kyllä näitä on tullut muutamat tikuteltua. Ja ainakin kaksi paria puuttuu laskuista eli toisinsanoen, mallia on tehtynä ainakin seitsemän paria. Ei huonompi saavutus. Eikä vieläkään kyllästytä.



Oranssiharmaa ei ehkä ollut paras väriyhdistelmä. Kyllähän se näissä kuvissa näyttää ihan ookoolta, mutta jalassa kuvioita ei kyllä kauheasti erota. Vähän tummempi saisi tuo oranssi olla. Ensi kerralla uusi yritys.



Mulla on selkeästi liian hyvä kamera kun kuvat paljastaa kaikki pikkuvirheet - reiät kavennuksien kohdalla ja liian tiukat silmukat ja ehkä jopa liian löysätkin silmukat. Pitäis varmaan jatkossa kuvata kuvat jollain vuoden 2005 pokkarilla niin ei ainakaan virheet pistäis silmään!


Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 236 g 
Ohje : 'Joulukalenterisukat 2016' by Taimitarha



Sittenpä voidaan siirtyä näihin TPS-sukkiin, jotka muuten ylläolevassa kuvassa näyttävät ihan vauvansukilta. Totuus on aivan toinen, sillä sukat piti väenvängällä neuloa kaverin silloin tulevalle poikaystävälle, nykyiselle poikaystävälle - mitä näitä nyt on. Eli toisin sanoen, kaveri halusi viedä yllätyssukat tälle jantterille, ehkä parisuhteen toivossa Ja kun neulominen ei suju, niin ne tilattiin sitten minulta - ja minähän pitkin hampain ne väsäsin.


En ole mikään mustan langan neulomisen ystävä, ja kyllä se näissäkin tuotti ongelmaa. Äärimmäisen tylsä se on ainakin neuloa. Valkoinen TPS-kuvio on itsesuunniteltu TPS:n logon pohjalta. Ja tässä yhteydessä lienee hyvä mainita, että TPS:llä viitataan Turun Palloseuraan eli jääkiekkojoukkueeseen.

En vielä tänäkään päivänä tiedä, oliko tämä sukkien saaja tyytyväinen sukkiin, ja menivätkö ne oikeasti käyttöön, mutta ehkä ne ovat toissijaisia seikkoja.


Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot : KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 134 g 
Ohje : omasta päästä



Sujuvalla jatkumolla jälleen joulukalenterisukkien pariin - tällä kertaa kyseessä on vuoden 2015 malli, joka on kyllä henkilökohtaisesti oma suosikkini näistä kahdesta jo ilmestyneestä. Kaveri tilasi itselleen sukat, mallia pitkä kirjoneulesukka, ja minä lupauduin ne tekemään kunhan kaveri kustantaisi langat. Koska eihän sieltä 40 kg:n varastosta sopivan väristä tietenkään löytynyt...



Eipä näissäkään kauaa nokka tuhissut - viitisen päivää ja valmista tuli. Jouduin muistaakseni jättämään joitakin kuvioita pois kun jotenkin ilmeisesti onnistun neulomaan liian löysää ja sukista meinasi tulla kaverille aivan liian isot. On muuten toimiva yhdistelmä tuo pinkki-valkoinen. Melkein houkuttaisi itsellekin väsätä!


Ilmeisen tyytyväinen kaveri sukkiin kuitenkin oli. Ohjeistin pakastamaan ne ennen käyttöä, että entisessä asunnossa asustaneet turkiskuoriaiset olisivat kuolleet niille sijoille. Ei sillä, että niitä näissä sukissa olisi näkynytkään, mutta ei sitä tiedä, miten ovelia ne ovat. Kaverin poikaystävä oli ilmeisesti hetkellisesti ihmetellyt, että mitä villasukat tekee pakastimessa - en muista oliko siihen sitten annettu se todellinen syy vai jotain muuta...



Lanka : Novita 7-veljestä
Puikot: KnitPro Cubics, koko 3,5 mm
Langan menekki : 194 g
Ohje : 'Joulukalenterisukat 2015' by Taimitarha

Finlandia-sukat

25.6.2017


Talviteemalla on hyvä jatkaa (kun ei kesään liittyviä käsityökuvia ole nyt tarjolla...) myös tänä juhannuspäivän jälkeisenä yönä. Yövuorossa ehtii naputella kun kuvat on lisätty valmiiksi jo kotoa käsin. Näppärää, etten toisin sanois.

Odotin tätä Niina Laitisen Finlandia-sukkamallia kuin kuuta nousevaa aina siitä hetkestä lähtien kun näin kuvat mallista ensi kertaa. Ajattelin, että tuo malli on aivan pakko tehdä. Malli on vaan niin yksinkertaisen kaunis - ja nimenomaan sinivalkoisena.



Niin koitti se päivä kun Novitan lehti ilmestyi, ja vaikka minä olen mielestäni monta kertaa tehnyt lehtitilauksen, en ole lehtiä sen koommin postilaatikkoon saanut. Siispä suuntasin kauppaan lehteä hakemaan. Langat oli tilattu jo valmiiksi. Hieman arvelutti Nalle-lanka kun se on vaan liian ohutta sukkiin. Olen aiemmin neulonut yksivärisiä Nalle-sukkia, mutta kirjoneuletta näin ohuella langalla harvemmin tulee tehtyä. Siispä päätin varmuuden vuoksi lähteä nelosen puikoille neulomaan.




Ja huonostihan siinä kävi. Löysäthän niistä tuli. Ei muuten näytä löysiltä näissä kuvissa kun ne on ensimmäistä kertaa kaverilla jalassa ja farkkujen päällä. Mutta jo parin käyttökerran jälkeen sukat lopahti ja löystyi niin, että niitä on mahdoton saada pysymään jalassa. Olen jo vakavasti harkinnut niiden lahjoittamista jollekin paksupohkeisemmalle.

Ensi kerralla sitten hieman ohuemmilla puikoilla liikenteeseen. Koska aivan saletisti teen tämän mallin vielä uudestaan. Pakko muuten antaa sellaista palautetta, joka nyt johtuu täysin ja ainoastaan minun korvien välistäni - eli kylläpä on vaikea seurata kirjoneuleohjetta lehdestä, kun koko kuvio on yhtenä pötkönä. Vuosittaiset joulukalenterisukka-ohjeet on olleet niin mahtavia kun tulee vain yksi kuvio kerrallaan facebookiin ja siitä sitten sen voi neuloa kerrallaan ja pyyhkäistä seuraavaan kuvaan. Selkeämpää.


Kyllä ne taas jalassa näyttää kivalta, ainakin näissä kuvissa, mutta eipä ne nyt omaan käyttöön kyllä juuri tule. Harmi. Jalkojen lainaamisesta voin kiittää kaveriani Sallaa, joka ystävällisesti ja puoliksi pakotettuna suostuu ties mihin käsityöposeerauksiin.


Lanka : Novita Nalle
Puikot : sukkapuikot, koko 4
Langan menekki : 187 g
Ohje : 'Finlandia' by Taimitarha (Novita kevät 2017-lehti)


Loppuun vielä omasta mielestä niin kivan arkkitehtuurinen kuva Äijälästä, Jyväskylästä eli siis sieltä vuoden 2014 asuntomessualueelta.

Talvinen satakieli

24.6.2017


Yön pimeinä tunteina, ja etenkin juhannusyönä, on hyvä postata talvisia huivikuvia. Nyt kun nimenomaan pitäisi postata niitä kauniita, kesäisiä kuvia eikä mitään pakkas/lumikuvia. Vaan minkäs teet kun nämä nyt sattui koneelta käsittelemättömänä löytymään, ja inspiraatio käsittelyynkin pompsahti jostain niin tässä on tulos.



Näissä hienoissa kuvissa on nyt yksi niistä surullisenkuuluisista huiveista, jotka muuttoni yhteydessä päätyivät uuden asunnon sijasta roskiin. Vahingossa toki. Tästä seurasi rankka vitutus, kuten aiemmasta postauksesta voi lukea. Muunmuassa tämä kyseinen huivi ei päätynyt kaulani ympärille kertaakaan sillä en tosiaan ehtinyt sitä käyttää ennenkuin se otti ja hävisi.



Harmi. Sillä keltaisesta väristä huolimatta, huivista tuli kiva. Pieni virhekin siinä on (virheen bongaajalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki), mutta silti! Silti se olisi ollut ihan kiva lisä huivikokoelmaani, joka muuttoni myötä kuihtui olemattomaksi. Että ei väkisin.





Tukuwool nyt ei ihan top-kymppiin lankojen kohdalla pääse, se oli ehkä minulle aavistuksen liian karheaa neulottavaa - olen selkeästi enemmän superpehmeiden merinolankojen ystävä. Värit kyllä lankavalikoimassa on kivat ja tykkään siitä, että kotimaista lankaa saa suht edullisesti! Luultavasti huivi olisi myös ollut lämmin nimenomaan langan laadun vuoksi.


Satakieli tulee pääsemään puikoille uudestaan. Ehkä ensi kerralla heivaan tuon keltaisen noiden muiden värien joukosta mäkeen ja otan tilalle jonkun hieman paremmin värikarttaan sopivan yksilön. Pakko myöntää näin jälkikäteenkin, että kyllä se vähän liian räikeästi pompsahtaa silmille tuolta muuten niin neutraaleiden sävyjen joukosta.


Lanka : Tukuwool Fingering
Puikot : pyöröpuikot, koko 4,5mm
Langan menekki : 210 g
Ohje : Satakieli MKAL by Heidi Alander/Sadelma Knits



Tiskirätti-innostus

14.6.2017


Käsityöinnostukseni oli taannoin aivan nollassa. Kaksi keskeneräistä huiviprojektia ei edennyt yhtään mihinkään, mutta silti oli halua tehdä edes jotain. Joutessani kaivelin bambulanka-varastoni esille, etsin helpon ja nopean ohjeen virkatulle tiskirätille ja annoin palaa.

Ihan muutaman päivän sisällä syntyi 11 virkattua tiskirättiä. Ohje oli simppeli, mutta sillä tuli niin nättejä rättejä, etten tohtinut lähteä sitä vaihtamaan. Alunperin suunnittelin tekeväni kaikki yksivärisenä, mutta yhdestä 50 gramman rullasta Blend Bamboo-lankaa ei tullut kuin kaksi ja puoli rättiä, joten jouduin soveltamaan. Ja itseasiassa, nuo kaksi/kolmiväriset nousivat omiksi suosikeikseni.

Yllättävän hyvin muuten käy tuo vaaleansininen, vaaleanpunainen ja sinapinkeltainen yhteen!

Kanssani asusteleva pikkuveli jo meinasi hermostua rättienpaljoudelle, ja vaati vastaamaan, meinaanko täyttää koko talon tiskiräteillä. Hän ei jostain kumman syystä oikein hiffaa näiden itsetehtyjen rättien päälle, vaikka itse en enää muita haluaisi käyttääkään. No, nyt on rättivarastoissa täytettä - ne olivatkin muuton myötä päässeet tyhjenemään uhkaavasti. Pikkuveljen helpotukseksi koko tämä kasa ei jäänyt meidän käyttöön, vaan siitä lähti äitienpäivälahjat sekä äidille että mummolle.

Seuraavaan rättisatsiin voisikin sitten vaihtaa jo mallia..



Lanka : Hjertegarn Blend Bamboo
Koukku : virkkuukoukku, koko 2,5 mm
Langan menekki : 243 g
Ohje : Virkattu tiskirätti by Sunday mornings-blogi

Kuvia ja kuulumisia

10.5.2017

uusilla hoodeilla

Uusi elämäni Etelä-Suomen asukkina on joka toinen päivä mahtavaa, seesteistä ja ihanaa kun taas joka toinen päivä menetän hermoni ja vaivun yksitoikkoisuuteen. Älkää käsittäkö väärin, kaikesta huolimatta olen tyytyväinen muutostani, mutta ei vaan aina voi olla kivaa.

Ehkä eniten hermoja raastavinta touhua (takkuilevan teknologian lisäksi) on huiviräpellykseni. Olen aloittanut kaksi huivia - toisen itselle, toisen mummolle lahjaksi. Kumpikaan ei edisty yhtään mihinkään. Enkä edes olevinaan valinnut mitään maailman vaikeimpia ohjeita. Mutta silti. Ei. Tule. Mitään. Itselle tulevan huivin olen purkanut varmaan jo noin kymmenen kertaa, ja jälleen iski epätoivo, kun ei täsmää ja ei onnistu eikä kukaan osaa auttaa. Käsitöiden pitäisi olla rentouttavaa puuhaa. Tämä on kaikkea muuta.

vittuuntumisprojekti

Kumpikin huivi on kuitenkin jo niin pitkällä, että ei kannata enää purkaa koko paskaa pelkäksi lankakasaksi. Huoh.

Ehkä pitäisi aloittaa joku helppo projekti, jossa varmasti onnistuu, että saisi taas innostuksen ja inspiraation takaisin. Vaikka villasukat. Mutta kun haluais kivan kevyen kesä(mikä kesä?)huivin. Yhyy.

Mutta! Pakko kertoa jotain hyvääkin. Vaikka olen kaikinpuolin muuta kuin positiivinen ja optimistinen ihminen, niin silti. Olen silti jossain määrin nauttinut olostani Vantaalla. Uusi työpaikka on kiva. Työkaverit on suurin osa kivoja. Minut on otettu pääasiassa hyvin vastaan. Eikä työkään nyt ole sieltä pahimmasta päästä - aamuvuorot on edelleen sieltä ja syvältä, eikä täysi orientoituminen uusiin työtehtäviin ole ihan vielä finito.

tämä on yövuoron bonus: upea auringonnousu suoraan työpaikan ikkunasta!

Ja ne yövuorot. Ai että, olen kaivannut yövuoroja! Yövuoroissa parasta on se, kun voit lähteä vapaille kun muut vasta aloittelee työvuoroaan. Viimeisimmän yöni jälkeen päätin tehdä extempore-aamupalareissun Helsingin kauppatorille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta (se oli siis se ainut kesäpäivä...), oli lämmintä ja kaunista. Ei väsyttänyt. Kauppatori oli rauhallinen, myyjät vasta pystyttelivät kojujaan - onneksi kuitenkin aamupalaa sai. Siinä sitä sitten vetäistiin karjalanpiirakat ja tuoremehut merta tuijotellen.

aamupala-maisemat yhden yövuoron jälkeen - ei hullummat etten sanoisi!

Samalla reissulla ostin vielä torimyyjältä mansikoita ja herneitä. Tuli ihan kesäfiilis. Ihan älyttömän hyvä fiilis. Olin oikeasti iloinen - melkein niin ilonen, että oisin voinut itkeä. Ja tällähän ei ollut mitään tekemistä valvotun yön kanssa...

sanomattakin selvää, että tuolla se meikäläisen työpaikka sijaitsee

On tässä Etelä-Suomeen muutossa muutakin hyvää. Viimeiset about kolme vuotta olen kironnut työmatkapyöräilyä. Se on varmaan sellanen asia, jota osaa arvostaa vasta sitten kun sitä ei ole. Jyväskylässä sairaala sijaitsi suunnilleen sen korkeimman kukkulan päällä. Matka töihin oli aina yhtä ylämäkeä. Tällä ei-sporttisen ihmisen kunnolla se oli yleensä aikamoista helvettiä. Hiki oli jo ennenkuin lähdit kotoa. Töihin saapuessa näytti aina siltä, kuin olisi kiivennyt Everestille kahdesti. Mukava aloittaa työpäivä sellaisin fiiliksin.

aamuvuoron tyypillinen aloitus

Ja vaikka täällä työmatkani on pidentynyt ekspotentiaalisesti - olen oppinut nauttimaan siitä (ainakin 99% päivistä). Olen nimittäin löytänyt kirjojen maailman jälleen monen vuoden jälkeen. Lukio ja ammattikorkeakoulu söivät lukuinnostuksen totaalisesti, mutta nyt olen onnistunut lukemaan enemmän kirjoja parissa kuukaudessa kuin mitä olen lukenut viimeisen viiden vuoden aikana yhteensä. Koska ei ole mitään muuta parempaa tekemistä puolen tunnin junamatkalle. Sitäpaitsi, mielummin luen kirjaa kuin rämppään somea ja sen lukuisia kissavideoita.

tästä se sitten lähti !

Olen aika varma, että kaikesta huolimatta tulen viihtymään täällä. Jyväskylään verrattuna mahdollisuuksien määrä on x100. Täällä on oikeasti tekemistä. Leffateattereissa pyörii leffat pidempään kuin kolme päivää. Ravintoloita on enemmän kuin viisi, eivätkä ne kaikki ole meksikolais/amerikkalais/italialaistyylisiä. Ulkoilumahdollisuudet on rajattomat. Kulttuuritarjontaa on enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Helsinki-Vantaa on lähes kirjaimellisesti kivenheiton päässä. Ja ah, Scape. Uusi rakkauteni. Leffassa käynnistä tuli sen myötä oikeasti elämys. Ja mikä parasta - täällä on töitä. Ei tarvitse stressata, onko kahden viikon päästä vielä töitä tarjolla. Näillä eväillä ei minua kyllä ihan hetkeen saa takaisin Jyväskylään muuttamaan.

Ps. Vaikka kesäloma nollaantui 28:sta päivästä sinne pyöreään zeroon, niin oli pakko suunnitella kesälomareissu. Joka on melkein varmaa. Ja ihan mahdottoman upeeta.


Mitäs lukijoiden arkeen? Onko osattu nauttia päivistä vai meneekö samalla tavalla masistelun puolelle kuin meikäläisellä - ainakin silloin kun kalenteri näyttää kevättä, mutta ulkona näyttää vaan talvelta. Mitkä fiilikset?

Voihan vitutus

16.4.2017



Anteeksi hieman karskea otsikkoni, mutta se kyllä kuvastaa hyvin tämänhetkistä tunnetilaani. Tai itseasiassa se ei kuvasta fiiliksiäni edes riittävästi. Tällä hetkellä fiilikseni on jotain armottomasta vitutuksesta hirveään itseinhoon omasta epäonnistumisesta. Aika rankka aloitus?

Meinasin jo pitkään, että nytpäs postaan siitä, miten hyvin muutto ja eka työviikko on mennyt. Kaikki meni hyvin siihen asti, että nyt hoksasin, että ihan kaikki tavarani eivät kulkeutuneet uuteen asuntoon. Ja pitkällisen etsinnän jälkeen, niitä ei edes löytynyt. Todennäköisin olinpaikka näille tavaroille on Mustankorkean kaatopaikka Keski-Suomessa.

Mitä sitten menetin? Takit, pipot, huivit, kangaskassit. Ainakin. En ole osannut edes kaivata esimerkiksi takkejani, mutta älysin, että niiden on pakko olla ollut samassa pussissa huivien kanssa. Huiveja olen kaivannut jo pari viikkoa, mutta luulin niiden löytyvän varastosta. Vaan eipäs löytyneet. Loppupeleissä takit, kassit, pipot ym on ihan sama, mutta vittu ne huivit.

Eli myös ne kaikki itse vaivalla neulotut huivit.

Jep.

Perkele.

Eli ne kymmenet ja taas kymmenet tunnit, mitä niiden neulomiseen on kulunut - täysin turhaa. Samoin se raha, mitä olet käyttänyt niiden vähän laadukkaampien lankojen ostamiseen. Turhaa. Hukkaan meni, että heilahti.

Olipa joukossa myös uusin huivitekeleeni - Satakieli, jota en ole edes blogiin ehtinyt laittaa. Mahtava fiilis.

Että mitäs nyt sitten? Saako lohdukkeeksi tilata vähän uutta huivilankaa? Vai onko sekin turhaa kun ne tuntuvat kuitenkin menevän jossain vaiheessa roskiin? Käsityöinnostus nyt muuton jälkeen on ollut ihan nollassa, eikä tämä nyt yhtään buustaa sitä. Miten tästä pääsee yli?

Kuvituksena tietysti ainakin ne huivit, mitkä on nyt roskissa. En halua edes tietää, mitä muuta siellä on mennyt...